Suvikumpu Liisa

Helsingin yliopiston tutkija Liisa Suvikummun liittävät Lounais-Hämeeseen hänen ansioihinsa lukeutuvat Tammelan Saaren kartanoa koskeva kulttuurihistoriallinen tutkimus ja siihen pohjautuva näyttävä kirja Saaren kartano, Tammela : maan ja kulttuurin viljelyä 1600-luvulta 2000-luvulle (Saaren kartano, 2008).

Liisa Suvikummun haastattelu:

1. Mistä idea teoksen kirjoittamiseen tuli? Mistä kaikki lähti?

Saaren kartanon nykyinen isäntä Mikael von Frenckell soitti ja pyysi minua tutkimaan ja kirjoittamaan ”pienen, hauskan historiikin” kartanostaan tammikuussa 2007. Muiden työkiireiden keskellä kieltäydyin ehdottomasti, mutta von Frenckellin kerrottua tarkemmin kartanosta ja sen sijainnista kiinnostukseni heräsi enkä voinut vastustaa kiusausta päästä tutkimaan merkittävää kartanoa kiinnostavassa ympäristössään.

2. Millainen kirjan valmistumisprosessi oli?

Kävin ensi kertaa Tammelassa ja Saaren kartanossa kevättalvella 2007 ja haastattelin koko päivän Mikael von Frenckelliä, jolla oli paljon kerrottavaa erityisesti kartanon restaurointiprosessin aikana saaduista tiedoista ja 1900-luvun jälkipuolen omistajavaiheista. Syksyllä 2007 olimme tutkijamieheni kanssa kahden kartanolla, jolloin kartoitimme kartanon arkiston perinpohjaisesti. Tutkimustyö jatkui syksystä 2007 kesään 2008, jona aikana syntyi käsikirjoitus ja laaja kuvatoimitus.

Kesällä 2008 kävimme valokuvaaja Katja Hagelstamin kanssa kuvaamassa kartanolla niitä kohteita, jotka olivat tärkeitä kartanon historialle – niihin sisältyi myös erityisesti Tammelan kirkko, jonka vaiheissa kartanolla on ollut tärkeä roolinsa. Lähteissä kuvatuista tapahtumista nousi kiinnostavia kuvattavia yksityiskohtia aina kartanon mittavasta taidekokoelmasta ajurin takinnappeihin ja hevosen valjaisiin saakka. Lähteiden perusteella saatoin mm. identifioida tiettyjä astioita ja huonekaluja tiettyjen kartanon omistajien aikakauteen ja luoda siten autenttisia miljöitä.

Kirjoitusprosessi eteni siis jatkuvasti alkuperäislähteiden ehdoilla ja mukaisesti vanhimmasta ajasta 1500-luvulta aina nykypäivään asti; menneisyyden visualisointi oli itselleni tärkeä osa kokonaisuutta. Paljon inspiraatiota sain myös mm. vanhimmista alueen kartoista Kansallisarkistossa, kartanon yksittäisistä taideteoksista ja ympäristön luonnonkauneudesta. Tärkeätä oli hahmottaa kartano osana Tammelaa ja sen yhteisöä eri vuosisatoina.

Käsikirjoituksen ja kuvatoimituksen valmistuttua kokonaisuus siirtyi graafikko Anne Kaikkoselle, jonka käsissä yhteistyössä suunniteltu ilmava ulkoasu ja lukuisat yksityiskohdat saivat muotonsa. Erityisesti kartanon tapettien käyttäminen ja runsas alkuperäislähteiden mukaan tuominen olivat itselleni tärkeitä tunnelman luojia tekstien elävöittäjinä. Painotyö onnistui hyvin, ja kirjan ulkoasu sai kiitosta monilta tahoilta teoksen ilmestyttyä joulukuun alkupäivinä 2008.

3. Miten Tammela ja Lounais-Häme vaikuttivat kirjoittamiseenne tai ilmenevät teoksessa?

Tammela ja Lounais-Häme laajemminkin olivat erottamaton osa tutkimusta, sillä kartano on aina ollut kiinteästi sidoksissa ympäristöönsä. Kirjoitusprosessin aikana Tammela ja Lounais-Häme tulivat tutuiksi lähteiden kautta mutta myös paikan päällä aina Kaukolanharjusta ja Hämeen härkätiestä lähtien. Vaikka Saaren kartano on varsin tyypillinen suomalainen kartano ylipäätään, on se aina heijastellut erityisesti lounaishämäläisiä tapahtumia ja ilmiöitä sekä liittynyt vahvasti paikallishistoriaan. Siten koko teos käsittelee joka sivullaan tammelalaisuutta ja lounaishämäläisyyttä vähintäänkin rivien välissä.

Esitellyt teokset

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Kirjallinen tuotanto

Monografiat ja toimitetut teokset

Rooma – Kirjailijan kaupunki. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2004.

Meillä Euroopassa. Juhlakirja professori Päivi Setälälle 20.1.2003. Otava, Helsinki 2003. (toim.)

Villa Lante. Suomen Rooman-instituutti 1954-2004. WSOY, Helsinki 2004.
(toimittaja ja kuvatoimittaja; tutkijana osuus n. 300 s.; & Setälä & Sihvonen & Keinänen)

Ainola. Jean ja Aino Sibeliuksen koti. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2004. (toim.)

Tarina Helsingistä : Torilinna 1906 – 2006. Helsinki 2006.

Orma Aeterna. Album amicorum Simo Örmä 20/06/2006. Helsinki 2006. (toim.)

Tiesitkö tämän Suomesta? Otava, Helsinki 2006 – 2010. (8 eri kieliversiota)

Euroopan kehdossa : 12 avainta myyttien ja pyhien Roomaan. Kirjapaja, Helsinki 2006. (& Tuomas Heikkilä)

Saaren kartano, Tammela. Viisi vuosisataa kulttuurin ja maan viljelyä. Jyväskylä 2008.

Suuri suunnanmuutos. Suomen paperiteollisuuden tie Venäjältä maailmanmarkkinoille (toim. & Niklas Jensen-Eriksen, Sari Forsström). Helsingin yliopisto historian laitoksen julkaisuja XXIII, Helsinki 2009.

Pyhimyksiä ja paanukattoja. Retkiä Suomen kirkkoihin. Kirjapaja, Helsinki 2009. (& Tuomas Heikkilä)

Kulttuurisia kohtaamisia : suomalaiset kuvataiteilijat ja Rooma 1800-luvulla. Väitöskirja, Hgin yliopisto, 2009

Artikkelit ja sisällöt

"Verkaa ja sarkaa", Suomen kulttuurihistoria 2. Tunne ja tieto. Tammi 2002.

"Matkantekoa", Suomen kulttuurihistoria 2. Tunne ja tieto. Tammi 2002.

"Moderni maailma muotokuvassa", Suomen kulttuurihistoria 2. Tunne ja tieto. Tammi 2002.

"Lauantaiseura", Suomen kulttuurihistoria 2. Tunne ja tieto. Tammi 2002.

"Aurora-seura", Suomen kulttuurihistoria 2. Tunne ja tieto. Tammi 2002.

”Helsinki citybreak”, Matkailunedistämiskeskus (2002).

”Turku citybreak”, Matkailunedistämiskeskus (2002).

”Maisema menneisyydessä”, Meillä Euroopassa. Juhlakirja Professori Päivi Setälälle 20.1.2003. Otava 2003.

"'Rooman hurmassa' - suomalaisten jalanjälkiä ikuisessa kaupungissa", Roma III (2004).

"Olimmehan siellä mekin..." Arvostelu Waenerberg A. (toim.) Rooman-kävijät. taiteen ja historian löytöretkiä. Atena 2004, Roma III (2004)

”’Taiteilijaksi syntyneen kirjailijan’ teosten kuvitukset – J.L. Runebergin teosten kuvitukset”, http://www.runeberg.net (2004).

”Walter Runeberg” & ”Fredrik Runeberg”, http://www.runeberg.net (2004).

Historian verkkokurssit johdatus tutkimukseen ja peruskurssi (HY avoin 2003 & 2006).

”Den eviga staden i en dikt. Tablåer från Walter Runebergs Rom”, I trädgården, i biblioteket, i världen. Festskrift till Rainer Knapas. Söderströms & Atlantis 2006.

”Mystery of Beatrice Cenci”, käsikirjoitus interaktiiviseen mysteerinäytelmään. Nokia Oyj, Castel Sant’Angelo, Rome 2008.

"Finländska konstnärer" teoksessa Fantasins söndagsbarn. Skandinaviska föreningen i Rom 150 år. Stockholm 2010.

Artikkeleita myös Helsingin Pörssiklubin jäsenlehdessä 2008-2009, Glorian antiikissa 2004-2006 ja Bibliophiloksessa 2005.

Käännökset

Maa meren takana : pohjoismaiset taiteilijat Normandiassa, Bretagnessa, Picardiessa ja Englannissa. Valtion taidemuseo Ateneum 2001 (ruotsista, tanskasta ja norjasta suomeksi)

Suomen kulttuurihistoria 2. Tunne ja tieto. Tammi 2002 (artikkelit ruotsista suomeksi)

Lisäksi toiminut kustannustoimittajana ja kuvatoimittajana useissa teoksissa.

Tulevat julkaisut

Artikkeli Helsingin pörssiklubi 1912-2012. Helsinki 2012.

Katkelma teoksesta Saaren kartano, Tammela (2008)

Lounais-Hämeessä, hieman yli 100 kilometrin päässä Helsingistä luoteeseen, sijaitsee Tammelan kunta. Tammelan keskustasta 10 kilometriä luoteeseen on 1800-luvun puolivälissä syntynyt Forssan teollisuuskeskus, ja 30 kilometriä lounaaseen sijaitsee Somero. Seutu on vanhaa maanviljelysaluetta, jonka kulttuurimaisemaan kuuluvat erottamattomasti upean luonnon keskellä sijaitsevat keskiaikaiset kivikirkot ja monet merkittävät kartanot. Suomen tärkein keskiaikainen maantie, Turun ja Hämeenlinnan välillä kulkeva perinnereitti Hämeen härkätie kulkee Tammelan sivuitse ja kartanon metsien halki.

Keskellä Tammelaa on Saari-niminen saari, joka erottaa toisistaan Pyhäjärven ja Kuivajärven. Saari on alun perin ollut nimensä mukaisesti kauttaaltaan veden ympäröimä, mutta nykyään sinne kuljetaan etelästä Saarensalmensillan ja pohjoisesta Venesillan kautta. Saaren eteläpuolelle jää näköalastaan kuuluisa Kaukolanharju, jonka kauniita maisemia ovat 1800-luvulla ikuistaneet kuuluisat suomalaistaiteilijat kuten Magnus von Wright, Robert Wilhelm Ekman ja Albert Edelfelt. Harjulla sijaitsevat kartanon maille perustettu kansanpuisto (1932) näkötorneineen (1926) ja kesäteattereineen sekä paikalliskulttuuria vaaliva matkailukohde Lounais-Hämeen pirtti (1946-1948).

Saaren eteläosassa, laajojen tilusten ympäröimänä sijaitsee varsinainen kartanoalue, Saaren kartanon sydän. Sen kolmisenkymmentä rakennusta muodostavat pittoreskin kokonaisuuden, jossa vanhimmat rakennukset peräytyvät 1700-luvulta ja nuorimmatkin aivan 1900-luvun alusta. Moninaiset talousrakennukset ja esiteollisen suurtilan aikanaan edellyttämät palvelusväen asuinrakennukset näyttäytyvät omana kyläyhteisönään vielä nykyäänkin.

Laajan peltoalueen ja Kuivajärven väliin jäävän puiston keskellä, jalopuiden reunustaman tien päässä sijaitsee vaaleankeltaiseksi rapattu mansardikattoinen päärakennus, joka on valmistunut aivan 1800-luvun alussa uusklassillisen kartanoarkkitehtuurin hengessä. Kartanokeskuksen luonteikkuutta korostaa päärakennuksesta itään järven rannassa sijaitseva klassisistinen huvimaja, Lystikoppi, ja länteen kellotornillinen viljamakasiini, Leipäkirkko. Ainutlaatuiset rakennukset luovat kartanoalueelle käsikosketeltavan menneen maailman tunnelman.

Saaren kartanon perustana oli 1500-luvun loppupuolella kuuden talon Saaren kylä, josta muodostui 1600-luvun alussa kartano. Saaren kartano sai rälssioikeuden ja vuonna 1639 siitä tuli myös kaikista verovelvoitteista vapautettu asumakartano, säteri. Aikaa myöten kartanoon liitettiin jatkuvasti lisää tiloja ja maita. Reduktion yhteydessä siitä tuli myös sotilasvirkatalo, jolla oli useita aputiloja eli augmentteja. Läheinen Kankaisten ratsutila on kuulunut kartanoon lyhyitä jaksoja lukuun ottamatta 1600-luvun lopulta lähtien. Mansikkaniemen tila kuului kartanoon 1700-luvulla, ja Miekon ulkotila menetettiin vasta sotien jälkeisessä asutustoiminnassa. Laajimmillaan Saaren kartano oli ennen torpparilain täytäntöönpanoa 1918, jolloin torppia oli 24 ja maata noin 3 500 hehtaaria. Kartanon omistajina on ollut monia Suomen historian kuuluisia sukuja kuten Creutzit, von Wrightit, Borgströmit, de la Chapellet ja viimeisimpinä von Frenckellit. Kartano on siirtynyt jakamattomana useimmiten suvun sisällä, joten sen yksityinen, intiimi luonne peräytyy vuosisatojen taakse.

Kartano on restauroitu niin sisältä kuin ulkoa viimeisten kymmenen vuoden aikana vuodesta 1998 alkaen. Samalla myös tilanhoito on modernisoitu ja maanviljelys on saanut uusia muotoja, mikä on tärkeätä jatkuvuuden kannalta: kaikkina viitenä vuosisatanaan Saaren kartano on elänyt maa- ja metsätaloudesta. Kartanolla, sitä ympäröivällä seudulla ja koko lounaishämäläisellä elämäntavalla onkin yksi yhteinen piirre – maan ja kulttuurin viljely.