Kirjailijat

Känkänen JuhaniKuva: Heini Lehväslaiho

Känkänen Juhani

  • s. 19.01.1966 Forssa
  • Taiteen ylioppilas
  • Kirjailija
  • Asunut Forssassa 1966-1985

 

Esittely

Vuonna 2005 esikoisteoksensa Toivon mukaan julkaissut Juhani Känkänen kertoo teoksensa kirjoittamisestaan seuraavaa:

Halusin laittaa ihmisen tekemään tiliä elämästään ns. epäluotettavan kertojan roolissa, koska sellainen lankeaa kokemuksistaan kertovalle väistämättä. Jokainen “totuus” on vain yksi ehdotus totuudeksi, värittynyt ja usein vääristynytkin. Sen kummempaa aihetta tai teemaa minulla ei aloittaessani ollut mielessäni. Ensimmäisissä versioissa päähenkilöllä oli vielä voimakastahtoisempi vastaväittäjä, mutta koin sen turhankin voimakkaasti alleviivaavan kerronnan luonnetta. Toivo Päählön kaltainen omaelämäkerturi on historioitsija, ja historiankerronta on eräänlaista taiteentekemistä, onhan sillä ollut muusakin kauemmin kuin kuvataiteilla. Päähenkilöstäni tuli siis taiteilija tavallaan luonnostaan, ja olihan minulla hieman valmista tietoa ja omaa kokemustakin kuvataiteilusta.

Kaikki sujui aluksi niin helposti, etten osannut kuvitellakaan millaisiin vaikeuksiin ja epätoivon tunnelmiin työn edetessä törmäisin. Ensimmäinen versio oli syntynyt nopeasti, muutamassa kuukaudessa. Sitten aloin hioa sitä, kokeilla erilaisia lähestymistapoja samaan aineistoon. Vuodet kuluivat, enkä ollut tyytyväinen kokonaisuuteen. Järjestelin, viskoin ja kaivoin takaisin aineistoa monta monituista kertaa. Kun oikea kerronnan sävy viimein löytyi, kaikki sujui taas paljon helpommin. Halusin säilyttää tietyn tarinointiin kuuluvan harhailun ja jaarittelunkin kirjassa, mutta kertoa silti suurinpiirtein kronologisesti, ettei lukija joutuisi liian kovan urakan eteen. Lisäksi halusin muodon palvelevan sisältöä, eikä olevan vain sattumalta valittu. En olisi kai lopettanut koskaan, elleivät kustantamon edustajat olisi vakuuttaneet minua eräänä elokuun päivänä 2005, että käsikirjoitukseni oli valmis ja hyvä.

Suhteestaan Forssaan kirjailija toteaa:

Käytin Forssaa eräänlaisena suljettujen silmien tukikohtana, joka auttoi minua rakentamaan tapahtumille maiseman. Mielessäni oli joitain lapsuudesta tuttuja paikkoja, mutta yhdistelin kaikkea ja loin oman kaupunkini ja maaseutuni. Halusin teokseni kaupungin olevan jonkinlainen kubistinen kollaasi suomalaisesta pikkukaupungista. Esimerkiksi joen läsnäolo kuului tarinaani jo varhaisessa vaiheessa, aluksi ehkä siksi että lapsuuteni kotikaupungin läpi virtasi joki, mutta myöhemmin enemmänkin siksi että yönmustana virtaava joki palveli mielestäni hyvin niitä symbolistisia tarkoituksia joita minulla oli mielessäni. Tarinani henkilötkään eivät siis ole forssalaisia, vaikka jotkut lukijat ovat olleet tunnistavinaan joitain hahmoja.

Selvää on, että nyky-Forssaa enemmän minuun vaikuttaa nuoruuteni Forssa, jota ei sellaisenaan enää olekaan. Eikä vaikutus tietysti voi olla kovin vähäinen. Olen asunut elämäni ensimmäiset yhdeksäntoista vuotta Forssassa, joten se on ikuisesti se sokkeli jonka päälle kaikki rakentuu. Kivijalatkin voivat tietysti horjua ja murtua, kuten Toivo Päählön kohdalla nähdään.

Joskus mieleeni tulee asioita, kohtauksia ja ihmisiä, joiden olemassaoloa ei muistanutkaan, mutta jotka kulkevat sisälläni hiljaisina seuralaisina. Vanhempani asuvat Forssassa ja siskoni perheineen Tammelassa, joten käyn paikkakunnalla aika useinkin. En kuitenkaan tunne sen nykypäivää sellaisella henkilökohtaisen kokemisen tasolla kuin silloin, kun se oli minulle melkein koko maailma. Alle kaksikymppisenä tuntui vapauttavalta lähteä suurempaan kaupunkiin, mutta jollain tavalla olen oppinut arvostamaan synnyinkaupunkiani yhä enemmän. Esimerkiksi on ilahduttavaa havaita, ettei vanhoja tehdasmiljöitä ole jätetty oman onnensa nojaan murenemaan, vaan ne pidetään mukana elävässä nykypäivässä.

TuotantoOtteitaLisätietoja

« Takaisin

 
 
 
login Synergia Foxy