Sisältöön »
Tekstikoko Suurenna fonttikokoa

« Kirjailijat

Loikkanen Mikko

Loikkanen Mikko

  • s. 29.09.1948 Koijärvi
  • Asunut Forssassa vuosina 1951-1968
  • kuvan omistaja : Mikko Loikkanen

Esittely

Koijärvellä syntyneen Mikko Loikkasen romaanin Salamatkustaja (1968) päähenkilönä on nuori mies nimeltä Mauri.

Mauri on koululainen, joka alkaa yhä enemmän kokea asioita koulun sivuitse. Ryyppää, pyöriskelee tyttöjen kanssa, vieraantuu monin tavoin koulun ilmapiiristä, vihdoin eroaa. Hän lähtee Ruotsiin, tekee sekalaistöitä, tutustuu pintapuolisesti ihmisiin ja kokee mitä on olla yksin. Hän lähtee merille, käy Etelä-Amerikassa, ryyppää satamissa ja käy bordelleissa. Lopulta hän palaa ja katselee vanhoja asioita eri tavalla. Kouluaikainen heila odottaa kotona.

Palkinnot:

Ensimmäinen palkinto J.H. Erkon rahaston novellikilpailussa 1967.

Tuotanto

Esitellyt teokset

 

Salamatkustaja

Loikkanen Mikko

  • Julkaisuvuosi: 1968 (WSOY)
  • Paikkakunnat: Forssa
  • Avainsanat: romaanit

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.


Kaunokirjallisuus

Salamatkustaja (WSOY, 1968)

Otteita

Ote teoksesta Salamatkustaja (1968)

Yli sillan kiirehtiessään Mauri aisti alkavan talven koleuden: joki jota myöten lipui sohjoista lunta ja jäisiä lauttoja, huurteiset sillankaiteet. Veden pinnalta kohosi kadulle sumua, viileitä kylmiä kohtia, kun niitten läpi käveli. Tuuli kantoi muassaan aamuista lunta. Kadun lähellä olevat jalavat ja pähkinäpensaat olivat lehdettömiä, kukat jo lakastuneet. Puhelinjohdoilta varisi suojalunta. Hämeentie kaartui oikealle ja ohi kaupungintalon. Vasemmalla oli Puistolinnan vanha kivitalo, oikealla oli harmaita matalia puutaloja: Osuuskauppa, SINGER, Apteekki. Edessä kohosi Säästöpankin punatiilisen rakennuksen kaareva fasadi. Portaitten ylimmällä tasanteella, oven molemmin puolin, oli munanmuotoiset sileät graniittikivet. Kadun toisella puolella oli Heikinlampi. Jokunen puu ympäröi sitä kaikilta suunnilta; nyt ne olivat vailla lehtiä ja niitten läpi näki autiolle torille. Vastapäätä lampea sijaitsi vakuutusyhtiö Pohjolan monikerroksinen, himmeän violetille hohtava rakennus. Talon alakerrassa oli kahvila.

Kaipaan näille kaduille, joilla jokaisella on nimi, ja puitten humina yhä on muuttumaton, ja niille paikoille, joihin olen sidottu, ja sinuun.