Mikkanen Raili

Raili Mikkanen liittyy Lounais-Hämeeseen Miina Sillanpään nuoruudesta kertovan teoksensa Karhun kumarrus kautta. Sähköpostihaastattelussa Raili Mikkanen kertoo teoksen synnystä ja suhteestaan Lounais-Hämeeseen.

Mistä idea teoksen kirjoittamiseen lähti?

Olin tehnyt kirjan Ida Aalbergista, ensimmäisestä suomalaisesta kansainvälistäkin nimeä saaneesta näyttelijästä. Pohdin naista, joka olisi saavuttanut jotain todella merkittävää elämässään ja päädyin Miina Sillanpäähän, Suomen ensimmäiseen ja maailman toiseen naisministeriin.

Millainen oli kirjoitusprosessi?

Työteliäs. Kun kirjoitin Miina Sillanpään nuoruudesta, tietojen löytäminen oli vaikeaa. Ministeristä löytyi jo huomattavasti enemmän. 

Paljonko tapahtumissa ja paikoissa on tosielämää taustalla?

Paikat on tutkittu vanhojen karttojen ja paikallisten historiikkien perusteella sekä tietysti käymällä Jokioisissa ja Forssassa. Forssan puuvillatehtaan hyvä historia oli suureksi avuksi. Samoin paikalliset ihmiset.

Seuraava kirjani Aurora, keisarinnan hovineito kertoi Aurora Karamzinista. Olin Miinan jälkiä kulkiessani käynyt Jokioisten hautausmaalla ja ottanut valokuvia. Kun aloitin työn Auroran tietojen keräämiseksi, kaivoin esiin Historia-mappini. Käteeni osuivat Jokioisten hautausmaalla otetut valokuvat. Jäin katsomaan kuvaa oudon näköisestä hautamuistomerkistä ja ihmettelin, miksi olin sen ottanut, eihän se liittynyt mitenkään Miinaan.

Tutkin suurennuslasilla, mitä muistomerkissä luki. Yllätys oli melkoinen, kun hauta oli Auroran isän ja monen kuolleen nuoremman sisaruksen. En edes tiennyt siinä vaiheessa, että Auroran isä oli haudattu Jokioisille. Jokioisten kartano oli Auroran vanhempien omistuksessa tuohon aikaan, joten kartanon torppareista olin siirtynyt sen omistajan lapseen ja löytänyt hänen isänsä haudan melkoisen sattuman ansiosta. Tämänkin vuoksi tunteeni Lounais-Hämettä kohtaan ovat lämpimät ja kerron tätä tarinaa usein vieraillessani kouluissa.

Äidin puolelta sukuni on vahvasti hämäläistä, Orimattilasta.

 

Lyhyesti teoksesta

Raili Mikkasen kaiken ikäisiä kiehtova tarina Karhun kumarrus: Miina Sillanpään nuoruus (1996) kertoo maamme ensimmäisen naisministerin Miina Sillanpään nuoruudesta. Se on eloisa kuvaus sadan vuoden takaisesta maailmasta tehtaantyttöjen, pikkupiikojen ja torpparinvaimojen silmin.

Tanssiva karhu on ennustanut Miinan äidille, että lapsia tulee ja monta. Yhdeksän kertaa on karhu kumartanut, seitsemännellä kerralla sen pää on painunut erityisen syvään. Siitä hän tietää, että seitsemännestä lapsesta tulee jotakin erikoista. Ja seitsemäntenä syntyy Miina. Tyttö on vasta kahdentoista, kun hänen on mentävä töihin tehtaaseen, vaikka hän mieluummin kävisi vain koulua. Pian hän kuitenkin pääsee piiaksi Porvooseen, missä torpan tytölle aukeaa aivan uusi maailma.

Tietoa Miina Sillanpäästä

Miina Sillanpää syntyi Jokioisilla vuonna 1866. Hän aloitti työuransa jo 12-vuotiaana Forssan puuvillatehtaassa ja työskenteli myöhemmin Jokioisten naulatehtaassa. 18-vuotiaana hän muutti Porvooseen piiaksi. Hän teki myöhemmin merkittävän elämäntyön sosialidemokraattien kansanedustajana, maamme ensimmäisenä naisministerinä ja toimittajana.

Palkinnot

Lasten sarjan 1. palkinto Tampereen kansainvälisillä lyhytfilmifestivaaleilla filmistä Kalpeat naamat, ohjaus Raili Rusto 1979
Golden Chest Intervisio -palkinto Plovdid filmistä Kalpeat naamat 1979
Suomalainen kuvakirja -palkinto 1984
Topelius-palkinto 2001 (Aavikoiden seikkailija)
Finlandia Junior -palkinto 2002 (Ei ole minulle suvannot! Aino Kallaksen nuoruus)

Esitellyt teokset

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

---

Kaunokirjallisuus

Kalpeat naamat (Otava, 1976)

Ikkunaton talo (Otava, 1977)

Meidän suomalainen Töpö (Otava, 1977)

Mä tuun mukaan (Otava, 1979)

Kettu tahtoo ystäväksi (Otava, 1980)

Histamiini hukassa (Otava, 1982)

Histamiinin hiihtoretki (Otava, 1983)

Navetan eläimet (Otava, 1983)

Histamiini merellä (Otava, 1984)

Thuongin päivä (Otava, 1984)

Histamiini ratsupoliisina (Otava, 1985)

Kissanpennun kesä (Otava, 1985)

Histamiini löytää timantin (Otava, 1986)

Histamiinista tulee kummi (Otava, 1988)

Hyvästi! Toivoo Jere (Otava, 1990)

Teatteriin! Ida Aalbergin nuoruus (Otava, 1990)

Pikkuilves Kotimetsässä (Lasten oma kirjakerho, 1992)

Onni on Omenatiellä (Kirjastopalvelu, 1995)

Kustaa Piponiuksen kutistusflunssa (Otava, 1995)

Karhun kumarrus: Miina Sillanpään nuoruus (Otava, 1996)

Kuolleet kaupungit (yhdessä Niko Mikkasen kanssa) (Otava, 1996)

Koukussa (Otava, 1997)

Aurora, keisarinnan hovineito (Otava, 1998))

Hämähäkkitemppeli (yhdessä Niko Mikkasen kanssa) (Otava, 1999)

Harmaaviirullinen Silli (Tammi, 2000)

Histamiini, joulun sankari (Tammi, 2001)

Aavikoiden seikkailija Yrjö Wallin (Tammi, 2001)

Ei ole minulle suvannot!: Aino Kallaksen nuoruus (Tammi, 2002)

Laulavat varpaat (Tammi, 2002)

Histamiini rakentaa lautan (Tammi, 2003)

Sanni, tulinen irlantilainen (WSOY, 2003)

Kahdentoista vala (Tammi, 2003)

Ystävämme Histamiini (Tammi, 2004)

Myrkkypuun marjat (Tammi, 2004)

Elefantti joka luuli olevansa puhveli (Tammi, 2005)

Runokirje: kertomus nuoresta Katri Valasta (Tammi, 2005)

Aarretalon Oiva (Tammi, 2006)

Aurora: keisarinnan hovineito (Otava, 2006)

Histamiini eteläluodolla (Tammi, 2007)

Pähkinäpuinen lipas (Tammi, 2008)

Kummisisko (Tammi, 2008)

Hopearenkaan taika (Tammi, 2010)

Histamiini ja Koni Alakulo (Tammi, 2010)

Haudasta nousee hemmo (yhdessä muiden kirjailijoden kanssa)(WSOY, 2010)

Suomen lasten linnakirja (Minerva, 2011)

Minun oma nimeni / teksti: Raili Mikkanen ; kuv.: Kristina Segercrantz (Otava, 1987)

Morsianten ilta (Kolmiokirja , 1996)

Suomen lasten juhlakirja / Kaarina Helakisa, Leena Lumme ; toimittanut Raili
Mikkanen Julkaistu: Helsingissä : Otava, 1999

Majakat ohoi! (Schildt, 2009)

Unelmien varjot (Minerva, 2008)

Meren ja ikävän kiertolaiset (Minerva, 2009)

Käännökset

Små og store dyr på gården (Carlsen, 1984) (Alkuteos: Navetan elämet)

Kleine und grosse Tiere auf dem Bauernhof (Carlsen, 1985) (Alkuteos: Navetan eläimet)

Minkas Kinder (Carlsen, 1988) (Alkuteos: Kissanpennun kesä)

Äänitteet

Ikkunaton talo (Suomen äänikirjat, 1991)

Meidän suomalainen Töpö (Suomen äänikirjat, 1991)

Thuongin päivä (Suomen äänikirjat, 1991)

Harmaaviirullinen Silli (Suomen äänikirjat, 2001)

Kirppuina maailmankartalla (Suomen äänikirjat, 2001)

Histamiini joulun sankari (Suomen äänikirjat, 2002)

Histamiini rakentaa lautan (Suomen äänikirjat, 2003)

Ystävämme Histamiini (Suomen äänikirjat, 2004)

Aurora: keisarinnan hovineito (Suomen äänikirjat, 2006)

Tietokirjallisuus

Kirppuina maailmankartalla (Tammi, 2001)

Perinteisellä ja vapaalla: Helsingin sosiaaliviraston vuodet 1985-1999 Rauno Kervisen johtajakaudella (Helsingin kaupunki, sosiaalivirasto, 1999)

Ote teoksesta Karhun kumarrus (1996)

Pitkä elämä oli Leenalle suotu. Pitkä ja näin jälkeenpäin ajatellen hyvä. Työtä mutta myös elämää täynnä. Nyt oli lapsenlapsiakin niin paljon, että harvalla. Yksin Kallellekin oli syntynyt viisitoista lasta.

Vain Miinalla ei ollut perhettä, mutta Miina kuitenkin oli elämässään pisimmälle päässyt. Siitä oli tullut piikojen puolesta taistelija, tulisielu, josta lehdet paljon kirjoittelivat. Miinan perhe olivat kaikki Suomen piiat. Sitä varten tyttö oli niin aikaisin lukemaan oppinut ja aina halunnut oppia lisää. Että sitten voisi puolustaa niitä, joilla oli vähemmän puolustajia.

Leena polkaisi kiikkuunsa lisää vauhtia.

Sitä se karhun syvä kumarrus seitsemännen kohdalla tiesi. Ja ruskeiden silmien kiinteä katse. Odota vain, odota. Ehdit vielä olla ylpeä seitsemännestäsi. Sillä voisiko äiti sen onnellisempi olla, kuin tietäessään itse synnyttämänsä ja kasvattamansa taistelevan maailmaan edes pientä hippua oikeudenmukaisuutta lisää.

Leenan kasvoille nousi hiljainen, tyytyväinen hymy. Hyvä oli hänen osansa.

Tammen kirjailijasivut

WSOY:n kirjailijasivut

Suomen nuorisokirjailijoiden nettimatrikkeli