Sisältöön »
Tekstikoko Suurenna fonttikokoa

« Kirjailijat

Arhippa Pirkko

Arhippa Pirkko

  • Käyttänyt myös mm. kirjailijanimeä Marja Orkoma, oikealta nimeltään Pirkko Syynimaa
  • s. 15.02.1935 Rautavaara
  • Kirjeenvaihtaja
  • Kirjailija
  • Asunut Forssassa vuosina 1976-1985
  • Kuva: Jari Hytti

Esittely

Vuosina 1976-1985 Forssassa asuneen kirjailijan Pirkko Arhipan (oik. Syynimaa) teoksista neljä, Puulinnun kuolema (1983), Peijaistanssit (1983), Hietaneilikka (1984) ja Konna ja rupikonna (1985) sijoittuvat Forssaan. Kultaverkko (1982) puolestaan sijoittuu Tammelaan.

Haastattelussa Pirkko Syynimaa kertoo kirjoittamisestaan ja Lounais-Hämeeseen liittyvistä teoksista.

Kirjailijanurani alkuajankohta on helppo nimetä. Se oli marraskuun 12. päivä vuonna 1966 aamulla kello kymmenen. Silloin aloin kirjoittaa ensimmäistä dekkariani Murha on sydämen asia (1968). Olin toki pohtinut sitä jo aiemmin. Olin aina ollut kiinnostunut kirjoista, siitä asti kun 4-vuotiaana opin lukemaan. Suomessa ei ollut naisdekkaristeja, mutta olin sitä mieltä, että siihenkin lajiin olisi hyvä saada naisia mukaan. 

Kirjoitusprosessin voi jakaa kolmeen eri vaiheeseen. Ensin tulee idea. Se voi tulla mistä vain, ja se on lähtökohtana kirjan synnylle. Se jakautuu miljöön ideaan, henkilöiden ideaan ja juonen ideaan. Toinen vaihe on haudutteluvaihe. Siihen kuuluu aineistonkeruuta, mahdollisesti matkoja, taustatietojen keruuta ja henkilöiden nimien, ammattien ym. ylöskirjaamista. Haudutteluvaiheeseen kuuluu myös juonen kehittelyä. Kustantajalle on myös lähetettävä nimiehdotuksia ja synopsis jo ennen kuin varsinaista tekstiä on välttämättä vielä riviäkään. Kolmas vaihe on sitten varsinainen kirjoitustyö. Se alkaa minulla yleensä tammikuussa ja teksti alkaa olla valmis toukokuun lopussa. Pyrin kirjoittamaan joka päivä. Teksti ei toki ole suoraan valmista, vaan sitä pitää vielä hioa ja muokata. Kirjoittamisen vaihe ei ole minulle sillä tavalla intensiivinen, että eristäytyisin muusta maailmasta täysin. Elän myös kirjoittamisen aikana ihan tavallista elämää.

Teoksistani neljä sijoittuu Lounais-Hämeeseen: Kultaverkko sijoittuu Tammelaan ja Puulinnun kuolema, Peijaistanssit, Hietaneilikka ja Konna ja rupikonna sijoittuvat Forssaan. Kultaverkossa esiintyvän nukketeatterin poimin muualta, mutta muuten tapahtumat sijoittuvat Tammelaan. Puulinnun kuolemakin liittyy sikäli Tammelaan, että teoksen nimi tuli puulinnusta, jonka ostin Hakkapeliitta–päiviltä. Lintu on minulla vieläkin tallella. Teoksen taustalla näkyy myös kiinnostukseni paikallispolitiikkaan. Peijaistanssit sijoittui kolmanneksi kolmen kustantajan rakkausromaanikisassa. Se sijoittuu Forssaan ja kertoo nuoren naistoimittajan vaiheista.

Hietaneilikka ja Konna ja rupikonna ovat faktan ja fiktion sekoituksia ja ne sijoittuvat tulevaisuuden Forssaan. Hietaneilikan taustalla on monia erilaisia ajatuksia. Vuosituhannen vaihteeseen liittyy usein toiveita ja pelkoja. Toisaalta naistyöpaikkojen kato ja tietokoneiden yleistyminen näkyvät teoksessa siten, että naisrobotti Alma tekee ikäviä töitä. Samalla pohditaan ihmisen ja tietokoneen välistä eroa Alman pohtiessa omaa olemustaan. Teos on saanut nimensä harvinaisen kasvin, hietaneilikan mukaan. Konna ja rupikonna jatkaa samaa teemaa, ja siinä näkyy huolestumiseni ympäristöongelmista. Teoksessa esiintyy mm. outoja mutaatioita, kuten kolmipäinen vasikka. Terveyskeskuksesta on myös saatavilla luonnonparannushoitoja ja ihmiset saattavat muuttua eläimiksi. Teos on toisaalta huvittelua, mutta toisaalta siinä on vakava tausta.

Forssaon ollut inspiroiva ympäristö. Se esiintyy teoksissa itsenään, ja teoksista on löydettävissä tuttuja paikkoja, kuten Loimijoki, sillat ja hopeapajut. Mukana teoksissa on kaupungin tapahtumia, mutta ei toki aivan suoraan. Dekkarimiljöö on yleensä joko suurkaupunki tai sitten idyllinen ympäristö, jonka idyllisyys onkin kuitenkin vain pintaa. Pienessä paikassa ei voi olla kasvoton ja se on ominaista Forssallekin teosten ympäristönä.

Teoksista sanottua

Kultaverkko (1982)
Arhippa ei jaa ihmisiään yksioikoisesti syyllisiin ja syyttömiin, näkökulma on inhimillinen ja ymmärtävä. Motiivi on Kultaverkossakin pykologisesti perusteltu ja monivivahteinen.

-Marjatta Syrjänen, Forssan Lehti

Kultaverkko on samalla tämän hetken jännityskirjallisuutemme parasta antia ja luontevasti maisemaansa sijoittuva ihmis- ja ajankuvaus.

-Leo Stålhammar, Suomenmaa

Hietaneilikka (1984)
Pirkko Arhippa on kirjassaan ryhtynyt luonnonsuojelun asialle. Puhumaan paremman ja luonnonmukaisemman elämäntavan puolesta. Hän tekee sen hilpeän sattuvasti, kaikkea tosikkomaisuutta karttaen. Hietaneilikka on hulvaton satiiri juuri meidän oman aikamme valtiollisesta ja pitkälti myös kunnallisesta politiikasta, vaikka sen tapahtumat sijoittuvatkin tulevaisuuteen.

-Harry Sundqvist, Aamulehti

Palkinnot:

Vuoden Tuikku –palkinto 2002
Naantalin kaupungin taidepalkinto 2002
Hornanlinna –kunniakirja (Suomen Dekkariseura) 2005

Tuotanto

Esitellyt teokset

Arhippa Pirkko

Hietaneilikka

Arhippa Pirkko

  • Julkaisuvuosi: 1984 (Kustannus-Mäkelä)
  • Paikkakunnat: Forssa, Tammela
  • Avainsanat: jännityskirjallisuus, romaanit

Arhippa Pirkko

Konna ja rupikonna

Arhippa Pirkko

  • Julkaisuvuosi: 1986 (Kustannus-Mäkelä)
  • Paikkakunnat: Forssa, Tammela
  • Avainsanat: romaanit

Arhippa Pirkko

Kultaverkko

Arhippa Pirkko

  • Julkaisuvuosi: 1982 (Kustannus-Mäkelä)
  • Paikkakunnat: Forssa, Tammela
  • Avainsanat: jännityskirjallisuus, romaanit

Arhippa Pirkko

Peijaistanssit

Arhippa Pirkko

  • Julkaisuvuosi: 1983 (Weilin+Göös)
  • Paikkakunnat: Forssa, Tammela
  • Avainsanat: romaanit

Arhippa Pirkko

Puulinnun kuolema

Arhippa Pirkko

  • Julkaisuvuosi: 1983 (Kustannus-Mäkelä)
  • Paikkakunnat: Forssa, Tammela
  • Avainsanat: jännityskirjallisuus, romaanit

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.


Kaunokirjallisuus

Murha on sydämen asia (Weilin+Göös, 1968)

Komisarion kirjelaatikko (Weilin+Göös, 1968)

Salat on aaltoihin saneltu (Weilin+Göös, 1969)

Kuolleet eivät äänestä (Weilin+Göös, 1970)

Jo katkee maalinauha (Weilin+Göös, 1971)

Osta aikaa Naantalista (Weilin+Göös, 1972)

Poikien joukossa tyttöjen joukko tyhjä (Weilin+Göös, 1973)

Älä itke äitini (Lukutoukka, 1974)

Kultaverkko (Kustannus-Mäkelä, 1982)

Puulinnun kuolema (Kustannus-Mäkelä, 1983)

Peijaistanssit (Weilin+Göös, 1983)

Hietaneilikka (Kustannus-Mäkelä, 1984)

Konna ja rupikonna (Kustannus-Mäkelä, 1985)

Kuolema kuuntelulla (Kustannus-Mäkelä, 1986)

Kuolema kuvassa (Kustannus-Mäkelä, 1987)

Lyhyt kilometri (Kustannus-Mäkelä, 1988)

Pitkä keltainen hammas (Kustannus-Mäkelä, 1989)

Sinisten miesten hyökkäys (Kustannus-Mäkelä, 1991)

Kolme kultaista hattua (Kustannus-Mäkelä, 1993)

Buumimurhat (Kustannus-Mäkelä, 1994)

Kuoleman koordinaatit (Kustannus-Mäkelä, 1995)

Kuolema käy kirjastossa (Kustannus-Mäkelä, 1996)

Katso koiraa syvälle korvaan (Kustannus-Mäkelä, 1997)

Verta veitsen terällä (Kustannus-Mäkelä, 1998)

Tynnyrityttö (Kustannus-Mäkelä, 1999)

Mustat jyvät (Kustannus-Mäkelä, 2000)

Veressä virran vesi (Kustannus-Mäkelä, 2001)

Pimeän piiri (Kustannus-Mäkelä, 2002)

Yön syli armoton (Kustannus-Mäkelä, 2003)

Unet ansaa asettaa (Kustannus-Mäkelä, 2004)

Valkealla varsalla, ruskealla ruunalla (Kustannus-Mäkelä, 2005)

Kyyn punainen maito: jännitysromaani (Kustannus-Mäkelä, 2006)

Lukinmerkki (Kustannus-Mäkelä, 2007)

Mustat nuotit : jännitysromaani (Mäkelä, 2008)

On ruusu punainen (Mäkelä, 2009)

Kipunuora : jännitysromaani (Mäkelä, 2010)

Polku pimeään (Mäkelä, 2011)

Kihlaava kuolema (Mäkelä, 2012)

Tii taa Taneli (Mäkelä, 2013)

Parhain sä oot (Mäkelä, 2014)

Kulki kuolema puistotietä (Mäkelä, 2015)

Ruusu - pallo - avain (Mäkelä, 2016)

Sydänten sävyhuuhtelu (Kustannus-Mäkelä, 1993)

Sydänten sillat (Kustannus-Mäkelä, 1995)

Sydänten satamat (Kustannus-Mäkelä, 1996)

Sydänten sopukat (Kustannus-Mäkelä, 1997)

Sydänten sovinto (Kustannus-Mäkelä, 1998)

Ruuturouva haastaa huomisen (Kustannus-Mäkelä, 2000)

Ruuturouva etsii uutta (Kustannus-Mäkelä, 2001)

Ruuturouva löytää tien (Kustannus-Mäkelä, 2002)

Muuttolintu palaa kotiin (Kustannus-Mäkelä, 2003)

Muuttolinnun kuuma kesä (Kustannus- Mäkelä, 2004)

Muutolinnun pesäpuu (Kustannus-Mäkelä, 2005)

Keisarinnan kaulanauha (Kustannus-Mäkelä, 2007)

Pörröinen pelastaja  (Mäkelä, 2008)

Tanssiva tassu (Mäkelä, 2009)

Unikkopolku 21 (Mäkelä, 2010)

Villiruusu 6 (Mäkelä, 2011)

Puistotie 4 (Mäkelä, 2012)

Lesti & Lautanen (Mäkelä, 2013)

Pepperoni & Pikilanka (Mäkelä, 2014)

Villiminttu & Vetoketju (Mäkelä, 2015)

Antologiat

Pikkujuttu : intohimosta rikokseen (Gummerus, 2005)(julkaistu myös uudelleen Loisto-pokkarina vuonna 2007 nimellä Pikkujuttu ; Naisen rikos : intohimosta rikokseen)

Useat romaanit ovat saatavana myös äänikirjoina.

Lisäksi n. sata pienoisromaania Kolmiokirjan kustantamina eri kirjailijanimillä.

Otteita

Ote teoksesta Konna ja rupikonna (1985)

Tarinoissaan isä oli muutamalla sanalla sivunnut myös suomalaista ruokaa. Hampurilaiset olivat olleet hyviä, jopa erinomaisiksi isä oli niitä luonnehtinut. Suomalaiset eivät ainakaan vielä silloin olleet yrittäneet kätkeä hampurilaisiinsa kissan- tai rotanlihaa kuten oli tapa niissä muissa maissa, joissa isä nuoruutensa hurjina vaellusvuosina oli hampurilaisia nauttinut.

Jo silloin suomalaisten kansallisruoka oli ollut lenkkimakkara-niminen lihavalmiste. Hotelli Forsmannin ruokalistalla lenkkimakkaraa ei ollut, mutta kaupungilla käväistessään van Meerwe oli huomannut, että lenkkimakkara oli säilyttänyt asemansa. Forssalaiset ilmeisesti söivät sitä ns. Hakalan käyränä, joka oli ohuempaa ja punaisempaa kuin muut lenkit.

Apulaiskaupunginjohtaja oli sanonut, että kaupunki tarjoaisi ulkomaisten vieraittensa kunniaksi lounaishämäläisen perinnepäivällisen ja van Meerwe oli olettanut, että ateriaan sen vuoksi kuuluisi Hakalan käyrää eri tavoin valmistettuna. Nyt kuitenkin oli menossa jo kuudes ruokalaji eikä lenkkiä vielä ollut ilmestynyt pöytään. Van Meerwe alkoi olla toiveikas. Tähänastinen perinneruoka oli ollut aivan syötävää. Eniten hän oli pitänyt rosolliksi kutsutusta salaatintapaisesta. Mutta mitä oli tämä harmaanruskea sitkaannäköinen massa, jota tarjoilija parhaillaan ammensi hänen lautaselleen?

- Arvoisat vieraamme! Nyt seuraa ohjelmassa ikivanha lounaishämäläinen ruokalaji, todellinen harvinaisuus. Pyysin emäntäämme varta vasten valmistamaan sitä teitä varten, arvoisat ulkomaiset vieraamme.

Van Meerwe vastasi apulaiskaupunginjohtajan hymyyn, yritti saada otteen venyvästä möykystä ja onnistui lopulta irrottamaan palasen.

- No? Miltä puksmäntti maistuu?
- Puksmäntti? Mitä se tarkoittaa?
Orson Goodpeacen kysymys yllätti apulaiskaupunginjohtajan.
- Puksmäntti… hm tuota puksmäntti merkitsee…

--

- … se on tehty hapantuneesta taikinasta, johon on sekoitettu sian sisälmyksiä. Riitan kantava ääni tunkeutui van Meerwen tajuntaan. - Raakana jauhettuja sisälmyksiä kuten maksaa ja keuhkoja ja suolia ja mahalaukkua…

 

Lisätietoja

Murha pukee naista: Naisdekkareita ja dekkarinaisia (toim. Hapuli ja Matero) (Ksl-kirjat, 1997)

Kotimaisia nykykertojia: 3 (toim. Kari-Otso Nevaluoma) (BTJ Kirjastopalvelu, 2000)

Kotimaisia dekkarikirjailijoita (toim. Ari Haasio) (BTJ Kirjastopalvelu, 2001)

Pietilä, Arto, "Totta vai tarua: Ympäristöetsivät Forssassa?" (Hietaneilikka-teos). Suomen kunnallislehti 1985 : 5, s. 21-23.

 

VASKI - Varsinais-suomalaisia kirjailijoita

Sanojen aika - Helsingin kaupunginkirjaston kirjailijatietokanta

Hornanlinna kunniakirja Arhipalle

Dekkarinetti